Me suomalaiset olemmet tottuneet siihen, että länsinaapurin taloudella menee yleensä omaamme paremmin. Vain 90-luvun kultaisia Nokian vuosia lukuunottamatta tämä on tuntunut miltei jonkinlaiselta luonnonlailta: se nyt vain on niin että Pohjanlahden tuolla puolen ruoho on vihreämpä ja silli maistuu uusien perunoiden kanssa paremmalta. Ruotsalainen voittaa aina, johtipa suomalainen ennen kolmatta erään kuinka paljon tahansa. Sadasosat kääntyvät aina anderssonien ja erikssonien hyväksi, virtaset jäävät parta kohmeessa porstuaan jupisemaan huonoa tuuriaan. Mutta miksi näin on? Miksi Ruotsin taloudella menee yleensä niin hyvin?

Pohjoismaat yhtä ja samaa

Aivan ensimmäisenä on hyvä huomata, että laajemmassa kansainvälisessä katsantokannassa Pohjoismaat niputetaan yleensä yhteen ”Nordic countries”- tai ”Scandinavia”-nimikkeiden alle, vaikkei juuri Suomi teknisesti jälkimmäisen alle kuuluisikaan. Kaikki Pohjoismaat ovat kuitenkin yleisesti ottaen ulkopuolelta tarkasteltuna vauraita ja samalla jonkinlaista markkinatalouden ja sosialismin sekataloutta harrastavaa hyvinvointivaltiota edustavia maita. Objektiivisesti tarkasteltunakin maamme ovat hyvin homogeenisia, vaikka tietenkin lähemmässä tarkastelussa aste-erojakin löytyy.

Ruotsi kuitenkin valikoituu usein eräänlaiseksi pohjoismaalaisuuden mittatikuksi. Tähän on tietysti pari selkeää syytä: maa on tuplasti naapureitaan Suomea, Tanskaa ja Norjaa isompi, ja sen kulttuurinen ja historiallinen tausta on näistä maista mittavin, vaikka tanskalaiset varmasti mielellään älähtävätkin tästä arviosta.

Oma, itsenäinen rahapolitiikka kaiken perusta? Ei yksin

Euromaista, kuten Suomesta, Ruotsin erottaa tietenkin maan harjoittama itsenäinen rahapolitiikka. Maa ei ole samalla tavalla sidottu Euroopan keskuspankin sääntelyyn, ja sillä on mahdollisuus esimerkiksi laajempaan valuuttakurssien joustoon. Usein eurokriittiset äänenpainot tuovat tätä aspektia esiin ikään kuin se olisi ainoa syy Ruotsin menestykseen, eikä esimerkiksi vientiteollisuuden rakenteen monialaisuutta huomioida lainkaan.

Yksi merkittävä tekijä löytyy kuitenkin myös väestönkasvusta – Ruotsissa väestö nimittäin kasvaa melko nopeasti, paljon nopeammin kuin Suomessa. Tämä selittyy eri toten maahanmuutolla. Työperäisestä maahanmuutosta ruotsalaisilla on kokemusta jo idästä (eli meiltä) tulleesta 60-luvun muuttoaallosta lähtien. Toisen maailmansodan aikaan integraatiota opeteltiin ajoittain karkeastikin suomalaisia sotalapsia vastaanottamalla. Virosta otettiin pakolaisia vastaan saman sodan myllerryksessä.

Vaikka maahanmuutto ilman järkevää integraatiopolitiikkaa aiheuttaakin kustannuksia, on se Ruotsissa jo taloudellisesti tarkasteltuna alkanut tuottaa hedelmää esimerkiksi vilkkaan yritystoiminnan myötä. Samalla ruotsalaisten yritysten asiantuntijatehtäviin ulkomaalainen työntekijä pääsee huomattavasti vähäisemmällä byrokratialla kuin Suomessa.

Ruotsissa onnistuttiin myös ruokkimaan kotimaisen kysynnän kasvua viennin hyytyessä 2010-luvun puolivälin veronalennuksilla. Samaan aikaan Suomessa tehtiin leikkauspolitiikkaa, joka puolestaan heikensi kotimaista kysyntää.

Onko Ruotsin talouden tila aivan mielikuvien tasolla?

Kuinka hyvin naapurin taloudella sitten menee? Fakta on kuitenkin se, että finanssikriisistä eivät läntiset serkkummekaan ehjin nahoin selvinneet. Bruttokansantuote notkahti ja palasi vasta 2017 kriisiä edeltäneelle tasolle. Eurostatin mukaan maan työttömyysaste kuitenkin on varsin huima ja samalla EU:n korkein, 82,6 %. Tätä myöten myös se meilläkin paljon puhuttu huoltosuhde ja etenkin sen tulevaisuuden ennuste näyttää naapurissa huomattavasti paremmalta.

Ruotsin talouden hyvien tunnuslukujen taustalla on kuitenkin heikentynyt julkisten palvelujen taso. Porvariallianssin valtavuosina 2006–2014 veronalennukset olivat jatkuvia, olipa talouden kehitys sitten positiivinen tai negatiivinen. Veronalennuksilla ei myöskään ollut vaikutusta työllisyyteen. Sittemmin julkisiin palveluihin on kyetty jälleen saamaan hieman parempaa tasoa sosialidemokraattisen hallituspohjan myötä.

Entä jos menestys lähteekin jo kasvatuksesta?

Ruotsin taloudella menee miltei kaikilla mittareilla varsin hyvin, vaikka nuo mittarit eivät koko totuutta kerrokaan. Onko naapurimaan menestyksessä taustalla kuitenkin jotakin muutakin kuin talouspolitiikkaa? 1900-luvun sodista miltei naarmuitta selvinnyt kansakunta on kyennyt kartuttamaan vaurautta varsin rauhassa, mikä on varmasti auttanut optimistisen ilmapiirin luomisessa.

Optimismin on usein sanottu olevan se tekijä, joka erottaa suomalaiset ja ruotsalaiset. Suomalaislapsia on varoiteltu kuusen kurkottamisesta, ruotsalaisia ikätovereita taas kannustettu kokeilemaan asioita rohkeasti ja tavoittelemaan mahdottomaltakin tuntuvia unelmia – ne voivat hyvin käydä toteen. Esimerkkejäkin on löytynyt läheltä. Ei tarvitse olla kummoinen pedagogi ymmärtääkseen, kummasta mielenmaisemasta kasvaa herkemmin kansainvälisille markkinoille menestyksekkäästi vientiä harjoittavia yrityksiä. Sellaisia kuin IKEA tai Spotify. Ruotsalainen voittaa aina.